Usein tuntuu siltä että suurin osa ihmisistä pysähtyy toiseksi viimeiseen kuvaan ikään kuin se olisi kaiken loppu ja päätepiste. On kärsimys, kipu ja kuolema. On monta turhaa elinpäivää, tarkoitukseton elämä, joka syntyi sattumalta ja sammuu silloin kun on sen aika. Ei ole muuta, eikä muuta sovi toivoakaan.

Tekisi mieli jatkuvasti muistuttaa: tämä on vasta toiseksi viimeinen kuva. Älä jää siihen, vaan jatka eteenpäin. Katso kuvasarja loppuun, malta odottaa. Sen jälkeen kun kaikki näyttää olevan ohi, tulee vielä yksi. Se tärkein ja ratkaisevin kuva.

Ihminen kysyy, mistä hän löytää Jumalan, ja Jumala vastaa osoittamalla ihmiselle rakkautensa. Heräämme sädehtivään kesäaamuun. Hento ruohonkorsikin kuiskaa Luojansa ylistystä. Mielen valtaa olemassa olemisen riemu. Olen täällä maailmassa, en osana molekyylien tarkoituksetonta leikkiä, vaan Jumalan minulle uskomaa tehtävää varten. Mikä se tehtävä on? - Palvella Jumalaa ja lähimmäistäni.

Moni keksii elämälle monta hienompaa tarkoitusta, mutta elämän kolhuissa ne kaikki käyvät tyhjän arvoisiksi. Jää vain tämä yksi - tai oikeastaan kaksi: Jumala ja lähimmäinen. Niistä toinen saattaa pettää, toinen ei koskaan.

Hyvää ja virkistävää kesää toivottaen:

Heikki Hakamies
kirkkoherra