Siunauskappelia hautausmaalle alettiin toivoa 1800-luvun lopulla, jotta siunaukset voitaisiin toimittaa "sääolosuhteista huolimatta". Korostettiin, että hautajaisissa saatettiin joutua vaikeankin vilustumisen uhriksi, ja sanottiin, että useat henkilöt jopa olivat joutuneet liian aikaiseen hautaan juuri siksi. "Hautaus toimitus ulkona kylmässä ja viimassa, jossa seisotaan lumikinoksissa haudan vierellä usein tuntikausia, saattaa terveimmällekin ihmisille koitua sairauden ja kuoleman syyksi", kirjoitettiin paikallislehdessä Borgåbladetissa.
Asiasta käytiin kuitenkin kova käden-vääntö. Moni seurakunnan päättäjä katsoi, että kappelin rakentamiselle ei ollut varaa.
Näsinmäen hautausmaan siunauskappeli
Kappelin alttarikuva
Tilanne sai kuitenkin uuden käänteen kun kauppaneuvos Johannes Askolin ja kauppias Oskar Simolin syksyllä 1906 henkilökohtaisesti lupasivat kustantaa siunauskappelin rakentamisen ja lahjoittaa sen seurakunnalle.
Seurakunnan säästeliäät päättäjät eivät voineet kieltäytyä tarjouksesta, ja rakennustyö pääsi käyntiin toukokuussa 1907. Kappeli rakennettiin lahjoittajien ja arkkitehdin toivomusten mukaisesti silloisen ruumiin-avausrakennuksen paikalle.